Enhän minä ole paljon matkustellut. Viimeksi olin pohjoisesta poissa toukokuussa 2003.
Pidin matkapäiväkirjaa ja kotona kirjoitin tuoreeltaan matkakertomuksen. Onneksi se oli myös korpulla, muuten olisin menettänyt sen, kun vanha tietokoneeni yht'äkkiä yllättäen ei suostunut enää käynnistymään, ei sitten millään konstilla, vaikka apuna oli varsin pitkälle edistynyt nörttiystävä.
Omissa tiedostoissa olleet valokuvat ja kortit olisivat myös olleet tavoittamattomissa, ellen olisi tallentanut niitä myös Care2-sivuston albumeihini.
Mitä tästä opin? No sen, että korppu voi hukkua tai vääntyä käyttökelvottomaksi, joten kannattaa laittaa se jonnekin talteen.
Ja mikäs sen parempi paikka kuin oma blogi!
Joten tässä se tulee:
MATKAKERTOMUS 5.5 – 17.5. 2003
Ikkunapaikat liikennevälineissä, parhaat permantopaikat teatterissa. Suunnilleen kaikki pelasi kuin rasvattu.
Aluksi aviomiehen kyydissä 47 km lähimmälle bussipysäkille . Mukana oli ystävämme Anja Ahola Tampereelta, joka videoi lähtöni.
Sitten Rovaniemen kautta edelleen Ruotsin puolelle Luulajaan, josta junamatka alkoi.
”Liggplats” yöjunassa Luleåsta (jossa minulla oli aikaa yli 4 tuntia pyöriä ympäri kaupunkia ja ihastella + harjoitella ruotsalaista ääntämystä; Salmelan bussi kun riemukseni oli perillä reilu puoli tuntia ennen aikatauluaikaa) osoittautui enemmän kuin lepopaikaksi. Se oli tee-se-itse-makuuvaunu. Istuinten selkänojia seinille nostamalla ja turvavöitä kiinnittämällä olisi hyttiin saanut makuupaikat kuudelle. Meitä oli vain kaksi, mutta matkatoverikseni sattunut tukholmalainen mies kiinnitti malliksi yhden .
Tukholman keskusasema pani pääni pyörälle. Onneksi huomasin opastuspisteen, joka neuvoi ruokapaikan löytämisessä ja Göteborgin junan lähtölaiturin selvittämisessä. Aikaa vain puolitoista tuntia, joten en uskaltanut lähteä asemalta minnekään.
Vähän ennen Göteborgia kuulutettiin, että Osloon menijät kuskataan raiderikon takia linja-autolla Öxnerediin asti, bussilaiturin numerokin kerrottiin; mutta sellaista ei löytynyt mistään, enkä löytänyt edes information-kylttiä. Kyselin kaikilta, viimein koppalakkiselta mieheltä. Hän olikin Öxneredin bussikuski, tarkasti lippuni siinä keskellä väkijoukkoa ja kehotti seuraamaan itseään. Bussi seisoi lähellä asemaa kadun vieressä eikä siinä ollut minkäänlaista laituria. Lähdettiin. Öxneredissä junaan noustuani sain vierustoverikseni nuoren pitkän ja hoikan pojan, joka osottauttui ammattiurheilijaksi, Norjan tuleva toivo seiväshypyssä.
Matkatoveri jäi kotikaupunkiinsa Fredrikstadiin, juna jatkoi matkaa ja saapui Osloon reilusti myöhässä. Raahasin laukkuni asemarakennuksesta portaille. Ensivaikutelma oli mukava, huumenuoriakaan ei parveillut ympärillä. Päätin kävellä hotelliin ja se olikin oikea elämys! Pitkin Karl Johania lempeässä kevätillassa.
Oslo oli jännä, kodikas, täynnä houkuttelevia paikkoja. Kahdenpäivän Oslo-korttini maksoi itsensä jo ensimmäisenä päivänä. Kielen suhteen ei mitään ongelmia. ´Ei kysyvä tieltä eksy` osoittautui aivan todeksi. Asuin hotelli Bondeheimenissa, jonka pääkieli on nynorsk.
Karl Johan on Oslon pääkatu. Hotellini oli ihan lähellä, kartassa merkitty punaisella neliöllä.
Hintataso oli uskomattoman vaihteleva.
Lampaanpaisti (hyvää!) 124 kr. Toisessa paikassa halvin annos – kanaa - yli 200 kr (en maistanut).Sää suosi koko ajan. Bygdöyssä sireenit kukkivat!!!
Eräänä aamuna Oslon aika oli ohi ja minun täytyi suunnistaa Gardemoenin lentokentälle. Sielläkin ihmettelin pitkään ja kiertelin, kunnes löysin Finnairin n tiskin. Siellä ystävällisellä tavalla kookas Magne neuvoi minulle kaiken tarvittavan.
Lento sujui vaikeuksitta. Olin ainoa I luokassa ja aina joku kolmesta lentoemosta tuputtamassa lisää syötävää ja juotavaa. Onneksi lento kesti vain vähän yli tunnin, muuten olisin joko haljennut tai kontannut koneesta Suomen kamaralle.
Helsingissä tapasin sukulaisia, kävin taidemuseoissa, löysin Hyötykasviyhdistyksen siemenmyymälän, juhlin yhden illan ystäväpariskunnan luona. Klaus Kurjessa oli reissun paras sänky!
Teatteristakin tuli nautituksi. Liiallisella farssinäyttelemisellä pilattu, ovelatekstinen Saranat ja sardiinit kaupunginteatterissa ja energiantäysi nuorisomusikaali KICK Svenskanissa. Pidin kovasti paikan atmosfääristä.
Tampereella satuin ukkoskuuroon. Ei haitannut. Tapasin illalla entisen työtoverin ja jatkoin seuraavana aamuna Vilppulaan , jossa kävin Utsjoelta pari vuotta sitten muuttaneiden Pekka ja Kirsti Kejosen luona.
Nyt oli vuorossa junanvaihto- osuus. Ensimmäinen Haapamäellä, aikaa 2 min, toinen Seinäjoella, aikaa 5 min, alikulkusiltaa toiselle laiturille. Sujui loistavasti ! Olisin suosikkien joukossa junanvaihdon SM-kisassa, sarjassa *Ylileveät kuljetukset!’.
Luin jostakin, että naiset käyttävät kirjoittaessaan enemmän huutomerkkejä kuin miehet. Miehet eivät varmaankaan koskaan tee näin ihanaa matkaa.
Kokkolassa, tyttären nykyisessä kotipaikassa, viihdyin hyvin. Pääsin seuraamaan teatteri Iltatähden kenraaliharjoitusta. ´Myrskyluodon Maija` onnistui hyvin; esityksen rosot vain korostivat sen aitoutta. Toivottavasti ensi-ilta sujui yhtä laadukkaasti.
Ainoa asia, mikä jäi vähän kaivelemaan, oli Kokkolan Seurahuoneen täysihoito. Sain tullessani kolme ruokakuponkia, yhden kullekin päivälle, kunkin arvo 12 euroa. Lounas-päivällinen maksoi 7,60 euroa, klo 16 jälkeen ravintolassa listahinnat. Valitin asiasta, sain kehotuksen ottaa yhteyttä matkatoimistooni.
Junani kohti kotia lähti aamuyöllä klo 05. Sain Seurahuoneelta aamiaisen korvikkeeksi mahtavat eväät, niitä riitti , kotona puolisokin sai maistiaiset.
Aina Rovaniemellä käydessäni olen naureskellut tuttavilleni, että minulle se vastaa etelänmatkaa. Tämä Oslon-reissuni on saman mittatikun mukaan maailmanympärimatka.
Matkan kaikinpuolisesta onnistumisesta huolimatta: oli ihmeen hyvä kotiin tulla taas.