Enhän minä ole paljon matkustellut. Viimeksi olin pohjoisesta poissa toukokuussa 2003.

 Pidin matkapäiväkirjaa ja kotona kirjoitin tuoreeltaan matkakertomuksen. Onneksi se oli myös korpulla, muuten olisin menettänyt sen, kun vanha tietokoneeni yht'äkkiä yllättäen ei suostunut enää käynnistymään, ei sitten millään konstilla, vaikka apuna oli varsin pitkälle edistynyt nörttiystävä. 

Omissa tiedostoissa olleet valokuvat ja kortit olisivat myös olleet tavoittamattomissa, ellen olisi tallentanut niitä myös Care2-sivuston albumeihini.

Mitä tästä opin? No sen, että korppu voi hukkua tai vääntyä käyttökelvottomaksi, joten kannattaa laittaa se jonnekin talteen.

Ja mikäs sen parempi paikka kuin oma blogi!

Joten tässä se tulee:

                                          

                                          MATKAKERTOMUS 5.5 – 17.5. 2003

                                             

 

  Ikkunapaikat liikennevälineissä, parhaat permantopaikat teatterissa.  Suunnilleen kaikki pelasi kuin rasvattu.

     Aluksi aviomiehen kyydissä  47 km lähimmälle  bussipysäkille . Mukana oli ystävämme Anja Ahola Tampereelta, joka videoi lähtöni.

Sitten Rovaniemen kautta edelleen  Ruotsin puolelle Luulajaan, josta junamatka alkoi.

   ”Liggplats”  yöjunassa Luleåsta (jossa minulla oli aikaa yli 4 tuntia pyöriä ympäri kaupunkia  ja ihastella + harjoitella ruotsalaista ääntämystä; Salmelan  bussi kun riemukseni oli perillä reilu puoli tuntia ennen   aikatauluaikaa)  osoittautui  enemmän kuin lepopaikaksi. Se oli tee-se-itse-makuuvaunu. Istuinten selkänojia seinille nostamalla ja turvavöitä kiinnittämällä olisi hyttiin  saanut  makuupaikat kuudelle. Meitä oli vain kaksi, mutta  matkatoverikseni sattunut tukholmalainen  mies kiinnitti malliksi yhden .

    Tukholman keskusasema pani pääni pyörälle. Onneksi huomasin opastuspisteen, joka neuvoi ruokapaikan löytämisessä ja Göteborgin junan lähtölaiturin selvittämisessä. Aikaa vain puolitoista tuntia, joten en uskaltanut lähteä asemalta minnekään.

     Vähän ennen Göteborgia kuulutettiin, että Osloon menijät kuskataan raiderikon takia linja-autolla Öxnerediin asti, bussilaiturin numerokin kerrottiin; mutta sellaista ei löytynyt mistään, enkä löytänyt edes information-kylttiä. Kyselin kaikilta, viimein koppalakkiselta mieheltä. Hän olikin  Öxneredin  bussikuski, tarkasti lippuni siinä keskellä väkijoukkoa ja kehotti seuraamaan itseään. Bussi seisoi lähellä asemaa kadun vieressä eikä siinä ollut minkäänlaista laituria. Lähdettiin. Öxneredissä junaan noustuani  sain vierustoverikseni nuoren pitkän ja hoikan pojan, joka osottauttui ammattiurheilijaksi, Norjan tuleva toivo seiväshypyssä.

 

   Matkatoveri jäi kotikaupunkiinsa Fredrikstadiin, juna jatkoi matkaa ja saapui Osloon  reilusti myöhässä. Raahasin laukkuni asemarakennuksesta portaille. Ensivaikutelma oli mukava, huumenuoriakaan ei parveillut ympärillä. Päätin kävellä hotelliin ja se olikin oikea elämys! Pitkin  Karl Johania lempeässä kevätillassa.

   Oslo oli jännä, kodikas, täynnä houkuttelevia paikkoja. Kahdenpäivän Oslo-korttini maksoi itsensä jo ensimmäisenä päivänä. Kielen suhteen ei mitään ongelmia. ´Ei  kysyvä  tieltä eksy`  osoittautui aivan todeksi. Asuin hotelli Bondeheimenissa, jonka pääkieli on nynorsk.

                                 

  Karl Johan on Oslon pääkatu. Hotellini oli ihan lähellä, kartassa merkitty punaisella neliöllä.

  Hintataso oli uskomattoman vaihteleva.

Lampaanpaisti (hyvää!) 124 kr. Toisessa paikassa  halvin annos – kanaa -  yli 200 kr (en maistanut).  

   Sää suosi koko ajan. Bygdöyssä sireenit kukkivat!!! 


    Eräänä aamuna Oslon aika oli  ohi ja minun täytyi suunnistaa Gardemoenin lentokentälle. Sielläkin ihmettelin pitkään ja kiertelin, kunnes löysin Finnairin n tiskin. Siellä ystävällisellä tavalla kookas Magne neuvoi minulle kaiken tarvittavan.

 

   Lento sujui vaikeuksitta. Olin ainoa I luokassa  ja aina  joku kolmesta lentoemosta tuputtamassa lisää  syötävää  ja juotavaa. Onneksi lento kesti vain vähän yli  tunnin, muuten olisin joko haljennut tai kontannut koneesta Suomen kamaralle.        

 

Helsingissä tapasin sukulaisia, kävin taidemuseoissa, löysin Hyötykasviyhdistyksen  siemenmyymälän,  juhlin yhden illan  ystäväpariskunnan luona. Klaus Kurjessa oli reissun paras sänky!

    Teatteristakin tuli nautituksi. Liiallisella farssinäyttelemisellä pilattu, ovelatekstinen Saranat ja sardiinit kaupunginteatterissa  ja energiantäysi  nuorisomusikaali  KICK  Svenskanissa. Pidin kovasti paikan atmosfääristä.

    Tampereella satuin ukkoskuuroon. Ei haitannut. Tapasin illalla entisen työtoverin  ja jatkoin seuraavana aamuna Vilppulaan , jossa kävin Utsjoelta  pari vuotta sitten   muuttaneiden  Pekka ja Kirsti Kejosen  luona.

  Nyt oli vuorossa junanvaihto- osuus.  Ensimmäinen Haapamäellä, aikaa  2 min,   toinen  Seinäjoella, aikaa 5 min, alikulkusiltaa toiselle laiturille. Sujui  loistavasti ! Olisin suosikkien joukossa junanvaihdon SM-kisassa, sarjassa *Ylileveät kuljetukset!’.

 

  Luin jostakin, että naiset käyttävät kirjoittaessaan enemmän huutomerkkejä kuin miehet. Miehet eivät varmaankaan koskaan  tee näin ihanaa  matkaa.

 

 Kokkolassa, tyttären nykyisessä kotipaikassa, viihdyin hyvin. Pääsin seuraamaan teatteri Iltatähden kenraaliharjoitusta. ´Myrskyluodon Maija` onnistui hyvin; esityksen rosot vain korostivat sen aitoutta. Toivottavasti ensi-ilta sujui yhtä laadukkaasti.


  Ainoa  asia, mikä  jäi vähän kaivelemaan, oli  Kokkolan Seurahuoneen  täysihoito.  Sain  tullessani kolme ruokakuponkia,  yhden kullekin päivälle, kunkin  arvo 12 euroa. Lounas-päivällinen maksoi 7,60 euroa,  klo 16 jälkeen ravintolassa listahinnat. Valitin  asiasta,  sain kehotuksen ottaa yhteyttä matkatoimistooni.

 

 Junani kohti kotia lähti aamuyöllä klo  05.  Sain Seurahuoneelta aamiaisen korvikkeeksi  mahtavat  eväät, niitä riitti ,  kotona  puolisokin sai maistiaiset.

 

 Aina Rovaniemellä käydessäni olen naureskellut tuttavilleni, että minulle se vastaa etelänmatkaa. Tämä Oslon-reissuni on saman mittatikun mukaan maailmanympärimatka.

 

Matkan kaikinpuolisesta onnistumisesta huolimatta: oli ihmeen hyvä kotiin tulla taas.