1. kesäkuuta 2010   Juhani Koivisto ei ole suuri tyyliniekka, mutta erittäin kiinnostavan lukupaketin hän on  KUULASTA kirjoittanut. 'Tuijotin tulehen kauan', säveltäjä Toivo Kuulan elämäkerta, sisältää myös melkomoisen annoksen Suomen musiikin historiaa.

3.6. Sotakirjallisuus se vaan yhä myy! Kari Kallosen elämäkerta 'Sissiluutnatti Olavi Alakulppi' kertoo mestarihiihtäjä Alakulpin elämäntarinan, todella yksityiskohtaisesti. Kaikenlaisia tietoja vilisee, virheitä ja epätarkkuuksia löysin tukun ihan etsimättä. Kallosen mukaan  talvisodassa kuolleiden urheilijoiden muistojuhlassa heinäkuussa 1940  näyttelijä Eino Kaipainen lausui runon Yrjö Jylhän kokoelmasta 'Kiirastuli'. Aika temppu, kokoelmahan julkaistiin vasta seuraavana vuonna. No, saattoihan joku runo olla valmiina lausuttavaksi  jo  tuolloin. Ja Yhdysvalloissa sijaitseva NEW ENGLAND on Kallosen mukaan osavaltio.  Taidan vast'edes välttää kirjoja, joiden kannessa lukee "Vuoden sotakirja".

5.6. Sisko Latvuksen 'Elina, eronnut nainen' kertoo pienen tavallisen tarinan, ja kertoo sen hyvin. Kirjan lievä uskonnollinen tendenssikään ei haittaa.

6.6. 'Miehen tuoksu' on yhdentekevä viihderomaani. Edes museoympäristö, keskiaikaiset pyhimykset ja muu rekvisiitta eivät langenneet minussa otolliseen maaperään, vaikka olisin itsekin niin luullut ennen lukemista.  Kiitokset kirjailijalle, Kirsti Ellilälle, ainoastaan siitä, ettei kirjan alussa eikä lopussa ole listaa niistä ihmisistä, jotka  ovat häntä auttaneet ja tukeneet.

 7.6. 'Perheonnea' on Laurie Colwinin lukuromaani 1980-luvulta. Pidin kirjan lempeän ironisesta alkupuolelsta, vimmaisemmasta jatkosta ja ylläättävästä lopusta.

Korostan, että mielipiteeni ovat ihan omiani; toinen lukija voi hyvin kokea esim. juuri Ellilän ja Colwinin kirjat ihan erilaisiksi.

 

19.6Kai se pitäisi kehua Muriel Barberyn ’Siilin eleganssia’, jotta säilyttäisi intellektuellin maineensa. Mutta kun en pitänyt kirjasta! Teksti keikaroi älyllisyydellään, monen tason filosofointia löytyy yllin kyllin, siinä ne siilin piikit. Kirjan parasta antia ovat viimeiset luvut, ne jäivät kyllä mieleen ja pysyvätkin muistissa pitkään. 

Tuleva kulttikirja, ehdottomasti. 

23.6. En ole ymmärtänyt Paavo Haavikon runouden suuruutta, enkä ymmärrä vieläkään, vaikka luin mauno saaren kirjan 'haavikko-niminen mies'. (Pienet alkukirjaimet erisnimissä ovat peräisin opuksen kannesta.) Teoksen alku on sekava; voisin tietenkin sanoa sen kauniimminkin: vaihtuvia impressioita. Jatkossakin hypitään ajasta ja tunnelmasta toiseen. Kirjan ei kai ole tarkoituskaan olla "oikea elämäkerta".


27.6. Laatukirjallisuutta: Jos Jari Tervon 'Troikka' ei tempaa mukaansa, niin syy on lukijassa - siis minussa, sillä en innostunut ollenkaan.


29.6. Anna Jansson: Jäljet lumessa. Kelpo ruotsalaisdekkari. Alkaa nykyperheongelmien kuvauksena, muuttuu sitten jännitysromaaniksi. Rikostarkastaja Maria Wern on sympaattinen tuttavuus.