Poika, tytär, vävy ja kolme pientä lasta täyttivät talon. Oli iloa, ääntä, elämää.

Etukäteen olin epäillyt meidän vanhojen jaksamista. Yliväsyneenä minä itkeskelisin olemattomista ja armas mieheni alkaisi kärttyillä. Turhaan pelkäsin.

Keskipisteenä olivat tietenkin lapsenlapset. Viikkoon mahtui vaikka mitä, poimittiin "pikkuvuorelta" mustikkaa ja mumman kasvimaalta ahomansikkaa, käytiin rannassa, oltiin pihanniittotalkoissa. 

Ja leikittiin! Leluiksi kelpasivat yllättävätkin esineet. Pölynimurin pienet erikoissuuttimet saivat tuntikausia näytellä milloin peikkoja, milloin laivoja. Puiset pelinappulat söivät keksejä (pikkukiviä) nurinkäännetyn pelilaudan ääressä seisten. Kun älysin antaa toistakymmentä lankakerää palloiksi, siitä syntyi sotkuinen  vyyhti, jonka selvittämistä jatkan vielä tänä iltana. Yllättävän hauskaa puuhaa muuten; taisin jäädä koukkuun!

     1282138797_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

     Tästä se mumman oman "lelun" eli sotkuvyyhden teko alkaa!