Viikkotolkulla tässä on odoteltu yöpakkasta ... vasta sen puraisu tekee variksenmarjan - eli kauniimmalta nimeltään kaarnikan - mehun kauniinväriseksi ja makeaksi. Näyttäväthän ne täysmustat marjat jo elokuun alussa kypsiltä, mutta kun puristat yhden rikki, saat käteesi vain vedenvärisen, mauttoman pisaran.

    

  No, tulihan se yöpakkanen lopulta, toivottuna kuin kuu nouseva. Toissapäivänä, eilen ja tänään olen kulkenut poimuri kädessä ja saalis riittää jo moneen, moneen litraan mainiota, sitruunahapon avulla tehtyä mehua. Ei tarvitse kuin survoa marjat, lisätä vettä ja sitruunahappoa, odottaa...  (kuinka kauan, siitä on eri oppisuuntia, muutaman tunnin hätähousuista kolmen vuorokauden ekspertteihin), siivilöidä, lisätä haluttu määrä sokeria, sekoittaa se, pullottaa vaikka muovisiin puolentoista litran limupulloihin. Valmis mehu on tiivistettä, sitä vahvempaa mitä myöhemmin syksyllä marjat on poimittu. Mehutiivistettä voi mainiosti pakastaa.