Sattuman satoa vai tavallista tuuriani?
Eilen oli tarkoitukseni mennä meidän kirjastonhoitajan kyydissä Karasjoella käymään, ihan ostoksille ja muuksi huviksi, mutta aamulla hän laittoi tekstiviestin, että hänen autonsa ei käynnistynyt.
Mua harmitti, tunnin. Sitten sain yllätyspuhelun. Lapsuudenaikainen ystäväni Helsingin Aleksis Kiven kadulta soitti. Oli tulossa Norjasta ja palaamassa etelään Utsjoen kautta. Kysyi saako ohiajaessaan poiketa meille. Saipa tietysti. Kysyi vielä, voiko hän tuoda jotakin kirkonkylästä! Minulta oli juuri eilisiltana loppunut lanka harmittavasti pikkuisen kesken. Olin kutomassa kesäkuussa syntyneelle tyttärenpojalleni
kevyttä kesäpeitettä, ja viimeinen kulma uhkasi jäädä vajaaksi. Eikä sitä lankaa saa täällä kuin yhdestä kirkonkylän kaupasta. No, lempinimen Vappu tunteva ystäväni löysi oikeansorttisen lankavyyhden ja nyt on vauvanpeite valmis ja lähtee maanantaina postissa Ouluun.
HAUSKOJA KESÄPÄIVIÄ, SULOISIA SATTUMUKSIA JA TAVALLISENMUKAVIA TAPAHTUMIA TEILLE KAIKILLE!
Kuva: Margareta Dahlin
Kommentit