Sattuman satoa vai tavallista tuuriani?

Eilen oli tarkoitukseni  mennä meidän kirjastonhoitajan kyydissä Karasjoella käymään, ihan ostoksille ja muuksi huviksi, mutta aamulla hän laittoi tekstiviestin, että hänen autonsa ei käynnistynyt.

Mua  harmitti, tunnin. Sitten sain yllätyspuhelun. Lapsuudenaikainen ystäväni Helsingin Aleksis Kiven kadulta soitti. Oli tulossa Norjasta ja palaamassa etelään Utsjoen kautta. Kysyi saako ohiajaessaan poiketa meille. Saipa tietysti. Kysyi vielä, voiko hän tuoda jotakin kirkonkylästä!  Minulta oli juuri eilisiltana loppunut lanka harmittavasti pikkuisen kesken. Olin kutomassa kesäkuussa syntyneelle  tyttärenpojalleni

kevyttä kesäpeitettä, ja viimeinen kulma uhkasi jäädä vajaaksi. Eikä sitä lankaa saa täällä kuin yhdestä kirkonkylän kaupasta. No, lempinimen Vappu tunteva ystäväni löysi oikeansorttisen lankavyyhden ja nyt on vauvanpeite valmis ja lähtee maanantaina postissa Ouluun.

 

    HAUSKOJA KESÄPÄIVIÄ, SULOISIA SATTUMUKSIA JA TAVALLISENMUKAVIA TAPAHTUMIA TEILLE KAIKILLE!

     1279976022_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

            Kuva: Margareta Dahlin