Hiljaista täällä on ja elämä sujuu rauhallisesti.

Syksyssä on mainioita puolia! Kasvimaan sadon olen jo saanut talteen, porkkanatkin keittänyt paloina pakkaseen. Kitken viimeisetkin rikkaruohot ja poistan osan ahomansikan rönsyistä. Syömättä jääneitä salaatteja hautaan penkkeihin viherlannoitukseksi ja sitten kärrään parille penkille lantaa, loput lannoitan vasta keväällä.

 Odotan pakkasyötä! Hallaa on ollut etelää myöten ja Inarissakin yöpakkasta, mutta meidän tienoot ovat säästyneet.

Vielä tänään puristellessani variksenmarjoja eli kaarnikoita niistä purskahti kämmenelle vedenvärinen pisara. Kunhan pakkanen kerran puraisee marjoja, niin mehu muuttuu vahvaksi tummanpunaiseksi nektariksi.

                1284493397_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Silloin kuljen reppu selässä ja poimuri kädessä ahkerasti pitkin tievoja ja rinteitä. Mehua kuluu ruokajuomana, se on todella hyvää ja kun vielä sekin juttu, että maitokauppaan pääsee yleensä vain  kerran viikossa.

Ja kaarnikkamehu kuumennettuna on mustaviinimarjan veroinen flunssajuoma!

                                  RUSKA ON NYT KOMEIMMILLAAN.

KOHTA TUULET VARISTAVAT LEHDET PUISTA JA PIHALLA RIITTÄÄ HARAVOIMISTA.

                                 Sekin on minulle mieluinen askare.