Kohta se virallisesti alkaa - auringoton aika - ja sitä kestää tammikuun 18. päivään asti. Kaamokselta kyllä koko marraskuu on tuntunut.  Milloin maa on  musta  eikä heijasta yhtään valoa vaan tuntuu imevän itseensä senkin vähän valon mitä taivaalta tulee tai sitten on öisten lumisateiden jäljiltä harmaita pilviä ja usvaa.

  Lunta on tosiaan niin vähän, että en ole suksille päässyt. Olen lenkkeillyt iljanteisia polkuja pitkin, teräspiikkinen suksisauva kädessäni. Sinnikkäästi, vaikka ulkoilusta tulevaa hyvää mieltä syö vertailu kesään: silloin nousin tänne puolessa tunnissa, nyt kului neljäkymmentä minuuttia. Täytyy kai unohtaa kello kotiin.

 Luppoaikaa olen käyttänyt kotihommiin, pipojen kutomiseen, kielikursseihin (YLEn nettisivuilla; saksaa, ruotsia, englantia) ja tietenkin lukemiseen.   

SUURKIITOS NOKIALLE, sieltä tuli painava paketillinen MIELENKIINTOISIA teoksia.  Ja tosi sopivaan aikaan jouluksi. Kas kun kirjastoauto kulkee joulukuun 1. päivänä ja sen jälkeen vasta tammikuun puolen välin maissa.   Auton varasto on sen verran suppea (lue: jo luettu), ettei sieltä löydä kuin hyvä jos parin viikon kirjat.    

       

Ehkä piankin lumitilanne on tällainen, toivoo nimimerkki optimistihiihtäjä