Kammin kummitus on TIETENKIN nimeltään Kammitus! Hyvin ystävällinen, vähän ujo olio.

Juhlistin juhannusaattoa nousemalla tunturiin ja kävin syömässä eväät turvekammimme pihalla.

Aika hyvin kammi oli talvehtinut. Sisällä oli siistiä, ulkopuolen turvetus kaipaisi kyllä jo paikkaamista. Joku talvituristi oli tehnyt nuotion keskelle pihamaata, potkiskelin hiiltyneitä kalikoita eri suuntiin. Aika moni hiihtäjä oli kammipäiväkirjaan puumerkkinsä piirtänyt. Juuri heidän ja myös kesävaeltajien takia päätimme pitää kammin avoimena. Metsähallituksen myöntämä kamminrakennuslupa jätti meille vapaan vallan sen suhteen, panemmeko oveen lukon vaiko ei.

Kun söin eväitäni penkillä kammin edessä, viklo huuteli hyvän sään äänellä; siinä erottaa mielikuvitusta apuna käyttäen linnun oman nimen, suomeksi. Jos taas viklo siirtyy saamenkieleen eli olen kuulevinani "cuovcu... cuovcu", se ennustaa sadetta.  (Lähde: Isak)

  1277485343_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 Joku vaeltaja oli ottanut kammistamme tämän kuvan ja laittanut sen nettiin. Nyt juhannusaattona oli ihan erinäköistä, lehti puussa ja ruoho vihreää.