Sääpä sää sen teki, että sukset eivät luista - syy ei siis ole suvun, vaan oman suksivoidevastaisuuteni. Kelpuutan puisten metsäsuksieni pohjiin vain kantotervaa. Vaikka tuskin tämänkinpäiväisessä tihkusateessa olisi parhaastakaan vesikelin liisteristä suurta apua.

Hanget NÄYTTÄVÄT kyllä hyviltä. Lunta on paljon, mutta astupa jalallasi kinokseen - uppoat kyllä syvälle!

 En ole luopunut toivosta - sukseni nököttävät yhä rapulla pääoven vieressä.

Vielä talvi ehtii tehdä monet tepposet - vaikka luoda sellaisen teräshangen, jota pitkin Isak ja minä nousimme jalkaisin  tunturiin eräänä vapunpäivänä.

Ei silti, sitten kun kevät tulee, tramppaan innolla sulavia polkuja pitkin.

Ja multasormeni jo kyselevät, koskas se kesä tulee, että pääsee "kymmenpäinen rikkaruohon tuhooja" hommiin.