HELMIKUU alkoi mukavasti kolmella kielellä Sven Lindqvistin parissa: Margareta Ruotsista oli lähettänyt alkuperäis- eli ruotsinkielisen 'Var är min syster?' -kirjan ja kirjastoautosta löytyi VIIRU JA PESONEN - sarjaan kuuluvat 'Viiru kateissa' ja 'Gubben og katten på telttur' (norjannos). LIndqvistin kuvitus on upeaa, hauskoja yksityiskohtia on valtavasti. Sisällöltään Viirut ja Pesoset peittoavat sisaren. Suosittelen telttaretkeä kaikille, ikään ja paikkaan katsomatta!

  5.2.   Tätä en olisi ikinä uskonut kirjoittavani: kirja oli liian paksu!   Silti 'Muistan sinut Amanda' on hyvä kirja ja Virpi Hämeen-Anttila yksi lempikirjailijoistani, mutta, mutta ... teos ei oikein jaksa sulattaa koko sisältöään. En silti osaa yhtään sanoa, miten olisi pitänyt tiivistää tai mistä lyhentää. 70-luvun taistolaisuuden ruotimisesta vai varhaiskeskiajan trubaduurien esittelystä vaiko erimaisten paikkojen ja ympåristöjen kuvauksista?

P.S.Kirjan luettuani jouduin kelaamaan hetken, ennenkuin keksin, mistä kirjan nimi johtuu.

11.2. OLEN TÄSSÄ VÄLISSÄ LUKENUT SYKSYLLÄ TILAAMANI DEKKARIPAKETIN KIRJOJA - niistä laitan oman luettelon sitten, kun kaikki kaksitoista ovat vuoronsa saaneet 

- ja Sakari Montosen 'Viipuriin v. 1939 sijoittuvan dekkarin 'Musta pääsiäinen'. Ajankuva ja murre kohdallaan, mutta sieltä täältä paistoi läpi, että kirja on kirjoitettu 1990-luvulla.

15.2. Chimamanda Ngozi Adichien 'PUOLIKAS KELTAISTA AURINKOA' tempaa mukaansa jo ensimmäisellä sivulla.Painavaa lukemista, raskastakin, mutta ei päästä otteestaan ennenkuin on viimeisenkin sivun lukenut ja pannut kirjan takaisin sille hyllylle, jossa säilytän lainattuja kirjoja. Kirjan vahvuus on aiheen aitoudessa, eikä teos olisi ainakaan huonontunut siitä jos kirjailija olisi jättänyt kikkailematta aikajärjestyksen kanssa.

20.2. Rolf Bae kuoli K2-vuorella, missä hän oli yhdessä vaimonsa ja kahden muun norjalaisen kiipeilijän kanssa valloittamassa tätä maailman toiseksi korkeinta vuorta. Vaimo, Cecilie Skog, toimitti ja kirjoitti muistokirjan, 'Til Rolf. Tusen fine turer og en trist'. Alkuun luulin, että vain selailen teosta sieltä täältä, mutta tulinkin lukeneeksi ihan kaiken, myös Rolfin vaelluskumppanien ihmemurteilla höystetyt tarinat.

22.2. Matti Remes: Islantilainen syleily. No, tällaisiahan suomalaiset nykydekkarit ovat. Näitä mahtuu kaksitoista ja puoli yhteen tusinaan.

 28.2.   Anne B. Ragde kirjoittaa koukuttavasti.  ’Erakkorapujen’ lopussa olin TOSI tyytyväinen, että olin samalla kertaa lainannut myös jatkon ’ Vihreät niityt’. Ja kävin nettikirjastossa varaamassa myös trilogian ensimmäisen osan ’Berliininpoppelit’. Siitä tehdystä telkkusarjasta on jo näkynyt ennakkomainoksia.  

 Monin paikoin, varsinkin ’Erakkoravuissa’, Ragde kilpailee tasapäisesti Päätalon kanssa tositarkassa yksityiskohtien kuvauksessa. Ne olisi tietty helppo hypätä yli, mutta enpä vaan loikannutkaan enkä edes tyytynyt nopeaan silmäilyyn.