Tule, kesäkuu

Piha on sula, aurinko paistaa! Ja varma kevään merkki: tänään vaihdoimme autoon kesärenkaat.

Vaikka tunturi on tulvillaan lumenviipymänotkoja, joissa jalka uppoaa puolisääreen, ajatuksissani olen jo lähtemässä päiväretkelle.  

Når det blir  søndag, jeg pakker sekken, tar turskjorte på

og vet nøye, hvor ferden skal gå

Hyräilen norjalaisen lauluntekijämestari Dagfin Rimestadin säkeitä ja haaveissani jo pakkaan reppua. Paljoa ei tarvita: takki, pipo ja villakäsineet ovat tarpeen, jos huono sää yllättää, huivi taas päinvastaisen varalta – olen kerran polttanut niskani auringossa.  Mukaan myös ohut pusero ja vaihto-T-paita. Niin kylmää säätä ei kesällä tulekaan, etteikö pelkässä T-paidassakin tunturiin nouseva olisi umpihikinen jo alkumatkasta. Ja aina kesän ensi reissulla matka ylös tuntuu tavallista pidemmältä. JOKU ON AIVAN VARMASTI KÄYNYT HEITTELEMÄSSÄ POLULLE JATKOPALOJA.

Reppuun vielä kahvitermos ja eväät. Koska en ole norjalainen, olen itse repinyt voipaperiliuskat leipien väliin. Norskithan ostavat ne kaupasta valmiiksi leikattuina ja rasioihin pakattuna.

Vielä täytyy mieleni malttaa, mutta hauska oli käydä tunturissa ihan vain mielikuvituksen siivin.

        1273326849_img-d41d8cd98f00b204e9800998e