Nyt on taas aika siirtää edellisen kuun aikana lukemieni kirjojen nimet tänne blogiin. Vaikka nykyään päivitän LUKUILOA-blogiani usein ja innokkaimmat käyvät siellä katsomassa ja kommentoimassa, niin ehkä jotkut haluavat tämän jo perinteisen kuukausipaketin "Ruusuun ja lihapulliin".
3.8. Nobelkirjailija Sinclair Lewisin kaksiosainen VALTAKATU on todella kirja minun makuuni. Nämä kaksi vanhaa nidettä kuuluvat täst'edes kirja-aarteisiini. Helmi Krohnin suomennoksessa on yllättävän vähän vanhanaikaisuuksia, toki hän kirjoittaa "melooni" pro meloni ja jenkeistä (alkukielen yankees) hän käyttää nimitystä "jänkki".
Käytän paljon Gummeruksen yksiosaista tietosanakirjaa, ja luotan siihen kuin pukki suuriin sarviinsa. Nyt löytyi vasta kolmas virhe. Opus näyet väittää, että VALTAKATU suomennettiin v. 1937, mutta kirjoissani lukee selvästi: Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjapaino, Helsingissä, 1931.
5.4. MAALAISKYLÄN RASAVILLI. tuotteliaan toimittaja T.W. Paavonkallion "kesäinen kirja" on kevyt kertomus, joita sen ilmestymisvuosikymmenellä 40-luvulla mahtui kolmetoista tusinaan. Ainoa mieleenjääpä asia on korrelaattivirhe lauseessa "Kirkkoherra yllättää tyttärensä seurasta tuntemattoman miehen riihivajan katolla, joka lisäksi on tytärtä tuntuvasti vanhempi." Kirjailija tarkoittaa relatiivilauseellaan miestä; katon ikää hän ei kerro.
7.8. Henning Mankellin SAVUNA ILMAAN on rinnakkakaisteos hänen käsikirjoittamalleen TV-sarja LABYRINTEN. Molemmat käsittelevät talousrikollisuutta; päähenkilönä nuori syyttäjä Louise Rehnström, joka ei - vielä - ole ihan niin kyyninen kuin Mankellin tunnetumpi sankari, komissario Wallander. Ehkä juuri siksi pidin tästä kirjasta enemmän kuin aikaisemmin lukemistani Mankeleista, eivätkä ne taatusti huonoja olleet nekään.
8.8. Tämän tyypillisempää viihderomaania ei voi kirjottaa! Annilla on MIES TASKUSSA ja toinen kartanolla Tuija Lehtisen sujuvasanaisessa, helppolukuisessa kirjassa.
11.8. Cathy Kellyn RAKKAUDEN KIELIOPISSA on kaikki viihderomaanin ainekset; silti se onnistuu olemaan pitkäpiimäinen - ja välillä se on kevyttä ajanvietettä pari piirua syvällisempi.
13.8. Kirjastonhoitajan minulle kotiin tuomassa kassissa oli myös Marja Orkaman SYDÄNTEN SILLAT. Viime kuussahan luin sarjan ensimmäisen osan. Silloin kirjoittamaani kommenttiin ei tarvitse lisätä mitään.
17.8. Grace Metaliousin vuonna 1956 ilmestynyt KAUPUNKI NIMELTÄ PEYTON PLACE oli minulle uusi kirja, vaikka kirjasta tehty TV-sarja koukutti aikoinaan suomalaisia, niin etten minäkään, sarjaa seuraamaton, voinut välttyä kuulemasta ja lukemasta Allisonista ja Rodneystä. Ihan hyvä kirja.
20.8. Amy Tan on kirjoittanut satiirisen tarinan ROUVA CHENIN HENKI toilailevan turistiryhmän kokemuksista Burmassa. Sisältää pessimistisiä havaintoja maailman menosta. En tykännyt.
23.8. Saman kirjoittajan, Amy Tanin, LUUTOHTORIN TYTÄR oli hieno kertomus kiinanamerikkalaisesta Ruth Youngista ja hänen äidistään ja isoäidistään. Tykkäsin kovasti.
26.8. Elizabeth Goudgen VANHA MAJATALO on viehättävän vanhanaikainen kirja perheestä, joka muuttaa entiseen pyhiinvaeltajain majataloon. Kirjassa viitataan usein lastenkirjaan nimeltä "Tuuli kuiskii pajukossa". Kyseessä on ilmiselvästi Kenneth Grahamen "The wind in the willows" vuodelta 1908, vaikka kirjailijan nimeä ei mainitakaan. Me tunnemme tämän lastenkirjaklassikon nimellä "Kaislikossa suhisee". Pienellä googlettamisella selvisi, miksi suomentaja Laine Järventaus-Aav ei käyttänyt "Kaislikossa suhisee"-nimeä. VANHA MAJATALO ilmestyi suomeksi 1948 ja Eila Piispasen suomennos Grahamen kirjasta vasta seuraavana vuonna.
29.8. Takakannessa väitetään, että ”kiehtova kirjojen ystävän trilleri on lähes kaikkea, mitä kirjalta voi odottaa” ja niinhän siinä oikeastaan onkin. On jännärin ja rakkausromaanin aineksia. mutta silti en käyttäisi niitä määreitä tätä romaania, Carlos Ruiz Zafonin TUULEN VARJOA, kuvailemaan, sillä se on enemmän kuin osiensa summa.
31.8. Merete Mazzarellan romaaniesseeksi luonnehdittu EI KAIPUUTA, EI SURUA Päivä Zacharias Topeliuksen elämässä (Tammi 2009) on hieno kirja joulukuisesta päivästä vuonna 1897. Vanhuus painaa Topeliusta ja häntä kyllästyttää rooli suurena satusetänä ja lasten ystävänä. Tulossa oleva uusi aika uusine moraalikäsityksineen huolettaa varsinkin tyttärien, erityisesti naimattoman Toinin, takia.
Mazzarellan kuvaus on herkkäpiirteistä ja myötäelävää.
Kirjan nimi olisi kyllä saanut olla yhtä lyhyt kuin alkuperäisteoksessa EN DAG I ZACHARIAS TOPELIUS LIV eli pelkkä ”Päivä Zacharias Topeliuksen elämässä” olisi riittänyt.
P.S. Sain vihdoin ja viimein dekkaripaketti-urakan valmiiksi. Siitä hieman enemmän LUKUILOA-blogissani.