Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


tiistai, 14. syyskuu 2010

SYYSPUUHIA

Hiljaista täällä on ja elämä sujuu rauhallisesti.

Syksyssä on mainioita puolia! Kasvimaan sadon olen jo saanut talteen, porkkanatkin keittänyt paloina pakkaseen. Kitken viimeisetkin rikkaruohot ja poistan osan ahomansikan rönsyistä. Syömättä jääneitä salaatteja hautaan penkkeihin viherlannoitukseksi ja sitten kärrään parille penkille lantaa, loput lannoitan vasta keväällä.

 Odotan pakkasyötä! Hallaa on ollut etelää myöten ja Inarissakin yöpakkasta, mutta meidän tienoot ovat säästyneet.

Vielä tänään puristellessani variksenmarjoja eli kaarnikoita niistä purskahti kämmenelle vedenvärinen pisara. Kunhan pakkanen kerran puraisee marjoja, niin mehu muuttuu vahvaksi tummanpunaiseksi nektariksi.

                1284493397_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Silloin kuljen reppu selässä ja poimuri kädessä ahkerasti pitkin tievoja ja rinteitä. Mehua kuluu ruokajuomana, se on todella hyvää ja kun vielä sekin juttu, että maitokauppaan pääsee yleensä vain  kerran viikossa.

Ja kaarnikkamehu kuumennettuna on mustaviinimarjan veroinen flunssajuoma!

                                  RUSKA ON NYT KOMEIMMILLAAN.

KOHTA TUULET VARISTAVAT LEHDET PUISTA JA PIHALLA RIITTÄÄ HARAVOIMISTA.

                                 Sekin on minulle mieluinen askare.

 

perjantai, 3. syyskuu 2010

Matopäivä eilen

JOUKKOLIIKENNE tarkoittaa kotikulmillani sitä, että kahtena päivänä viikossa ( ma ja to; siitä otsikko) taksi kulkee aikataulun mukaan ja kuljettaa karigasniemeläiset ja ylätenolaiset kirkonkylään ja takaisin bussilipun hinnalla.

Muuten hieno systeemi, mutta perillä ollaan vain puolitoista tuntia.

Eilen kävin kampaajalla. Lisäksi piti ehtiä pankkiin, kahteen kauppaan, piipahtamaan kunnantalolla ja vielä metsähallituksen infopisteessä hakemassa ruotsalaisille ystäville esitteitä. Ja käynnin kruunasi ravintola Rastigaisan lounas.

Paikasta toiseen juosten olisi tullut kiire. Onneksi ystäväni Riitta oli paikalla autoineen ja kuskasi minua kylällä ja lupasi tehdä sen seuraavallakin kerralla.

Silloin kuljetusapu on vielä enemmän tarpeen. Kampaajan sijaan tulee kirjastokäynti, ja kunnantalolta kirjastoon on yhteen suuntaan reilut kaksi kilometriä. Tällä kertaa - oikeastaan IHME - en pyrkinyt kirjastoon, koska  a) kirjastoauto kulki viime tiistaina  ja b) minulla on, kiitos kesävieraiden, hyllyssä ja komerossa monta ihanaa kirjaa odottamassa.

keskiviikko, 1. syyskuu 2010

Elokuun lukupäiväkirja

Nyt on taas aika siirtää edellisen kuun aikana lukemieni kirjojen nimet tänne blogiin. Vaikka nykyään päivitän LUKUILOA-blogiani usein ja innokkaimmat käyvät siellä katsomassa ja kommentoimassa, niin ehkä jotkut haluavat tämän jo perinteisen kuukausipaketin "Ruusuun ja lihapulliin".

3.8. Nobelkirjailija  Sinclair Lewisin kaksiosainen VALTAKATU on todella kirja minun makuuni. Nämä kaksi vanhaa nidettä kuuluvat täst'edes kirja-aarteisiini. Helmi Krohnin suomennoksessa on yllättävän vähän vanhanaikaisuuksia, toki hän kirjoittaa "melooni" pro meloni ja jenkeistä (alkukielen yankees) hän käyttää nimitystä "jänkki".

   Käytän paljon Gummeruksen yksiosaista tietosanakirjaa, ja luotan siihen kuin pukki suuriin sarviinsa. Nyt löytyi vasta kolmas virhe. Opus näyet väittää, että VALTAKATU suomennettiin v. 1937, mutta kirjoissani lukee selvästi: Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjapaino, Helsingissä, 1931.

5.4.  MAALAISKYLÄN RASAVILLI. tuotteliaan toimittaja T.W. Paavonkallion "kesäinen kirja" on kevyt kertomus, joita sen ilmestymisvuosikymmenellä 40-luvulla mahtui kolmetoista tusinaan. Ainoa mieleenjääpä asia on korrelaattivirhe lauseessa "Kirkkoherra yllättää tyttärensä seurasta tuntemattoman miehen riihivajan katolla, joka lisäksi on tytärtä tuntuvasti vanhempi." Kirjailija tarkoittaa relatiivilauseellaan miestä; katon ikää hän ei kerro.

7.8.  Henning Mankellin SAVUNA ILMAAN  on rinnakkakaisteos hänen käsikirjoittamalleen TV-sarja LABYRINTEN. Molemmat käsittelevät  talousrikollisuutta; päähenkilönä nuori syyttäjä Louise Rehnström, joka ei - vielä - ole ihan niin kyyninen kuin Mankellin tunnetumpi sankari, komissario Wallander. Ehkä juuri siksi pidin tästä kirjasta enemmän kuin aikaisemmin lukemistani Mankeleista, eivätkä ne taatusti huonoja olleet nekään.

8.8.  Tämän tyypillisempää viihderomaania ei voi kirjottaa! Annilla on MIES TASKUSSA ja toinen kartanolla Tuija Lehtisen sujuvasanaisessa, helppolukuisessa kirjassa.

11.8.  Cathy Kellyn RAKKAUDEN KIELIOPISSA on kaikki viihderomaanin ainekset; silti se onnistuu olemaan pitkäpiimäinen - ja välillä se on kevyttä ajanvietettä pari piirua syvällisempi.

13.8. Kirjastonhoitajan minulle kotiin tuomassa kassissa oli myös Marja Orkaman  SYDÄNTEN SILLAT.  Viime kuussahan luin sarjan ensimmäisen osan. Silloin kirjoittamaani kommenttiin  ei tarvitse lisätä mitään.

17.8. Grace Metaliousin vuonna 1956 ilmestynyt KAUPUNKI NIMELTÄ PEYTON PLACE oli minulle uusi kirja, vaikka kirjasta tehty TV-sarja koukutti aikoinaan suomalaisia, niin etten minäkään, sarjaa seuraamaton, voinut välttyä kuulemasta ja lukemasta Allisonista ja Rodneystä. Ihan hyvä kirja.

20.8.  Amy Tan on kirjoittanut satiirisen tarinan ROUVA CHENIN HENKI toilailevan turistiryhmän kokemuksista Burmassa. Sisältää pessimistisiä havaintoja maailman menosta. En tykännyt.

23.8. Saman kirjoittajan, Amy Tanin, LUUTOHTORIN TYTÄR oli hieno kertomus kiinanamerikkalaisesta Ruth Youngista ja hänen äidistään ja isoäidistään. Tykkäsin kovasti.

   26.8. Elizabeth Goudgen VANHA MAJATALO on viehättävän vanhanaikainen kirja perheestä, joka muuttaa entiseen pyhiinvaeltajain majataloon. Kirjassa viitataan usein lastenkirjaan nimeltä "Tuuli kuiskii pajukossa". Kyseessä on ilmiselvästi Kenneth Grahamen "The wind in the willows" vuodelta  1908, vaikka kirjailijan nimeä ei mainitakaan. Me tunnemme tämän lastenkirjaklassikon nimellä "Kaislikossa suhisee". Pienellä googlettamisella selvisi, miksi suomentaja Laine Järventaus-Aav ei käyttänyt "Kaislikossa suhisee"-nimeä. VANHA MAJATALO ilmestyi suomeksi 1948 ja Eila Piispasen suomennos Grahamen kirjasta vasta seuraavana vuonna.

29.8. Takakannessa väitetään, että ”kiehtova kirjojen ystävän trilleri on lähes kaikkea, mitä kirjalta voi odottaa”  ja niinhän siinä oikeastaan onkin.  On jännärin ja rakkausromaanin aineksia. mutta silti en käyttäisi niitä määreitä tätä romaania, Carlos Ruiz Zafonin  TUULEN VARJOA, kuvailemaan, sillä se on enemmän kuin osiensa summa. 

 31.8.  Merete Mazzarellan romaaniesseeksi luonnehdittu EI KAIPUUTA, EI SURUA Päivä  Zacharias Topeliuksen elämässä  (Tammi 2009) on hieno kirja joulukuisesta päivästä vuonna 1897. Vanhuus painaa Topeliusta ja häntä kyllästyttää rooli suurena satusetänä ja lasten ystävänä.  Tulossa oleva uusi aika uusine moraalikäsityksineen huolettaa varsinkin tyttärien, erityisesti naimattoman Toinin, takia.

    Mazzarellan kuvaus on herkkäpiirteistä ja myötäelävää. 

   Kirjan nimi olisi kyllä saanut olla yhtä lyhyt kuin alkuperäisteoksessa EN DAG I ZACHARIAS TOPELIUS LIV eli pelkkä ”Päivä Zacharias Topeliuksen elämässä” olisi riittänyt.

 

P.S. Sain vihdoin ja viimein dekkaripaketti-urakan valmiiksi. Siitä hieman enemmän LUKUILOA-blogissani.

lauantai, 28. elokuu 2010

Klikkaa alla olevaa lausetta, jos haluat päästä lukupäiväkirjablogiini

Uusi blogini LUKUILOA täällä

lauantai, 28. elokuu 2010

LUKUILOA-blogi

 Poistin sivut - osaston blogistani ja loin lukupäiväkirjaa varten uuden blogin LUKUILOA osoitteeseen ahkulukee.vuodatus.net.  Toivottavasti saan  etusivun linkin sinne toimimaan.Se on jo omassa sivulaatikot-listassani, mutta ilmeisesti ujouttaan ei ole vielä tohtinut astua etusivun parrasvaloihin.

  Voit siis halutessasi käydä siellä kommentoimassa, jos et viitsi odottaa kerrran kuussa entiseen tapaan tähän RUUSUIHIN JA LIHAPULLIIN ilmestyvää kirjallista pläjäystä.

 Kokeilkaa ja ilmoitelkaa, onko kyseessä parannus vai huononnus!