Syksyssä on mainioita puolia! Kasvimaan sadon olen jo saanut talteen, porkkanatkin keittänyt paloina pakkaseen. Kitken viimeisetkin rikkaruohot ja poistan osan ahomansikan rönsyistä. Syömättä jääneitä salaatteja hautaan penkkeihin viherlannoitukseksi ja sitten kärrään parille penkille lantaa, loput lannoitan vasta keväällä.

 Odotan pakkasyötä! Hallaa on ollut etelää myöten ja Inarissakin yöpakkasta, mutta meidän tienoot ovat säästyneet.

Vielä tänään puristellessani variksenmarjoja eli kaarnikoita niistä purskahti kämmenelle vedenvärinen pisara. Kunhan pakkanen kerran puraisee marjoja, niin mehu muuttuu vahvaksi tummanpunaiseksi nektariksi.

Silloin kuljen reppu selässä ja poimuri kädessä ahkerasti pitkin tievoja ja rinteitä. Mehua kuluu ruokajuomana, se on todella hyvää ja kun vielä sekin juttu, että maitokauppaan pääsee yleensä vain  kerran viikossa.

Ja kaarnikkamehu kuumennettuna on mustaviinimarjan veroinen flunssajuoma!

                                  RUSKA ON NYT KOMEIMMILLAAN.

KOHTA TUULET VARISTAVAT LEHDET PUISTA JA PIHALLA RIITTÄÄ HARAVOIMISTA.

                                 Sekin on minulle mieluinen askare.

Muuten hieno systeemi, mutta perillä ollaan vain puolitoista tuntia.

Eilen kävin kampaajalla. Lisäksi piti ehtiä pankkiin, kahteen kauppaan, piipahtamaan kunnantalolla ja vielä metsähallituksen infopisteessä hakemassa ruotsalaisille ystäville esitteitä. Ja käynnin kruunasi ravintola Rastigaisan lounas.

Paikasta toiseen juosten olisi tullut kiire. Onneksi ystäväni Riitta oli paikalla autoineen ja kuskasi minua kylällä ja lupasi tehdä sen seuraavallakin kerralla.

Silloin kuljetusapu on vielä enemmän tarpeen. Kampaajan sijaan tulee kirjastokäynti, ja kunnantalolta kirjastoon on yhteen suuntaan reilut kaksi kilometriä. Tällä kertaa - oikeastaan IHME - en pyrkinyt kirjastoon, koska  a) kirjastoauto kulki viime tiistaina  ja b) minulla on, kiitos kesävieraiden, hyllyssä ja komerossa monta ihanaa kirjaa odottamassa.

3.8. Nobelkirjailija  Sinclair Lewisin kaksiosainen VALTAKATU on todella kirja minun makuuni. Nämä kaksi vanhaa nidettä kuuluvat täst'edes kirja-aarteisiini. Helmi Krohnin suomennoksessa on yllättävän vähän vanhanaikaisuuksia, toki hän kirjoittaa "melooni" pro meloni ja jenkeistä (alkukielen yankees) hän käyttää nimitystä "jänkki".

   Käytän paljon Gummeruksen yksiosaista tietosanakirjaa, ja luotan siihen kuin pukki suuriin sarviinsa. Nyt löytyi vasta kolmas virhe. Opus näyet väittää, että VALTAKATU suomennettiin v. 1937, mutta kirjoissani lukee selvästi: Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjapaino, Helsingissä, 1931.

5.4.  MAALAISKYLÄN RASAVILLI. tuotteliaan toimittaja T.W. Paavonkallion "kesäinen kirja" on kevyt kertomus, joita sen ilmestymisvuosikymmenellä 40-luvulla mahtui kolmetoista tusinaan. Ainoa mieleenjääpä asia on korrelaattivirhe lauseessa "Kirkkoherra yllättää tyttärensä seurasta tuntemattoman miehen riihivajan katolla, joka lisäksi on tytärtä tuntuvasti vanhempi." Kirjailija tarkoittaa relatiivilauseellaan miestä; katon ikää hän ei kerro.

7.8.  Henning Mankellin SAVUNA ILMAAN  on rinnakkakaisteos hänen käsikirjoittamalleen TV-sarja LABYRINTEN. Molemmat käsittelevät  talousrikollisuutta; päähenkilönä nuori syyttäjä Louise Rehnström, joka ei - vielä - ole ihan niin kyyninen kuin Mankellin tunnetumpi sankari, komissario Wallander. Ehkä juuri siksi pidin tästä kirjasta enemmän kuin aikaisemmin lukemistani Mankeleista, eivätkä ne taatusti huonoja olleet nekään.

8.8.  Tämän tyypillisempää viihderomaania ei voi kirjottaa! Annilla on MIES TASKUSSA ja toinen kartanolla Tuija Lehtisen sujuvasanaisessa, helppolukuisessa kirjassa.

11.8.  Cathy Kellyn RAKKAUDEN KIELIOPISSA on kaikki viihderomaanin ainekset; silti se onnistuu olemaan pitkäpiimäinen - ja välillä se on kevyttä ajanvietettä pari piirua syvällisempi.

13.8. Kirjastonhoitajan minulle kotiin tuomassa kassissa oli myös Marja Orkaman  SYDÄNTEN SILLAT.  Viime kuussahan luin sarjan ensimmäisen osan. Silloin kirjoittamaani kommenttiin  ei tarvitse lisätä mitään.

17.8. Grace Metaliousin vuonna 1956 ilmestynyt KAUPUNKI NIMELTÄ PEYTON PLACE oli minulle uusi kirja, vaikka kirjasta tehty TV-sarja koukutti aikoinaan suomalaisia, niin etten minäkään, sarjaa seuraamaton, voinut välttyä kuulemasta ja lukemasta Allisonista ja Rodneystä. Ihan hyvä kirja.

20.8.  Amy Tan on kirjoittanut satiirisen tarinan ROUVA CHENIN HENKI toilailevan turistiryhmän kokemuksista Burmassa. Sisältää pessimistisiä havaintoja maailman menosta. En tykännyt.

23.8. Saman kirjoittajan, Amy Tanin, LUUTOHTORIN TYTÄR oli hieno kertomus kiinanamerikkalaisesta Ruth Youngista ja hänen äidistään ja isoäidistään. Tykkäsin kovasti.

   26.8. Elizabeth Goudgen VANHA MAJATALO on viehättävän vanhanaikainen kirja perheestä, joka muuttaa entiseen pyhiinvaeltajain majataloon. Kirjassa viitataan usein lastenkirjaan nimeltä "Tuuli kuiskii pajukossa". Kyseessä on ilmiselvästi Kenneth Grahamen "The wind in the willows" vuodelta  1908, vaikka kirjailijan nimeä ei mainitakaan. Me tunnemme tämän lastenkirjaklassikon nimellä "Kaislikossa suhisee". Pienellä googlettamisella selvisi, miksi suomentaja Laine Järventaus-Aav ei käyttänyt "Kaislikossa suhisee"-nimeä. VANHA MAJATALO ilmestyi suomeksi 1948 ja Eila Piispasen suomennos Grahamen kirjasta vasta seuraavana vuonna.

29.8. Takakannessa väitetään, että ”kiehtova kirjojen ystävän trilleri on lähes kaikkea, mitä kirjalta voi odottaa”  ja niinhän siinä oikeastaan onkin.  On jännärin ja rakkausromaanin aineksia. mutta silti en käyttäisi niitä määreitä tätä romaania, Carlos Ruiz Zafonin  TUULEN VARJOA, kuvailemaan, sillä se on enemmän kuin osiensa summa. 

 31.8.  Merete Mazzarellan romaaniesseeksi luonnehdittu EI KAIPUUTA, EI SURUA Päivä  Zacharias Topeliuksen elämässä  (Tammi 2009) on hieno kirja joulukuisesta päivästä vuonna 1897. Vanhuus painaa Topeliusta ja häntä kyllästyttää rooli suurena satusetänä ja lasten ystävänä.  Tulossa oleva uusi aika uusine moraalikäsityksineen huolettaa varsinkin tyttärien, erityisesti naimattoman Toinin, takia.

    Mazzarellan kuvaus on herkkäpiirteistä ja myötäelävää. 

   Kirjan nimi olisi kyllä saanut olla yhtä lyhyt kuin alkuperäisteoksessa EN DAG I ZACHARIAS TOPELIUS LIV eli pelkkä ”Päivä Zacharias Topeliuksen elämässä” olisi riittänyt.

P.S. Sain vihdoin ja viimein dekkaripaketti-urakan valmiiksi. Siitä hieman enemmän LUKUILOA-blogissani.

  Voit siis halutessasi käydä siellä kommentoimassa, jos et viitsi odottaa kerrran kuussa entiseen tapaan tähän RUUSUIHIN JA LIHAPULLIIN ilmestyvää kirjallista pläjäystä.

 Kokeilkaa ja ilmoitelkaa, onko kyseessä parannus vai huononnus!

Etukäteen olin epäillyt meidän vanhojen jaksamista. Yliväsyneenä minä itkeskelisin olemattomista ja armas mieheni alkaisi kärttyillä. Turhaan pelkäsin.

Keskipisteenä olivat tietenkin lapsenlapset. Viikkoon mahtui vaikka mitä, poimittiin "pikkuvuorelta" mustikkaa ja mumman kasvimaalta ahomansikkaa, käytiin rannassa, oltiin pihanniittotalkoissa. 

Ja leikittiin! Leluiksi kelpasivat yllättävätkin esineet. Pölynimurin pienet erikoissuuttimet saivat tuntikausia näytellä milloin peikkoja, milloin laivoja. Puiset pelinappulat söivät keksejä (pikkukiviä) nurinkäännetyn pelilaudan ääressä seisten. Kun älysin antaa toistakymmentä lankakerää palloiksi, siitä syntyi sotkuinen  vyyhti, jonka selvittämistä jatkan vielä tänä iltana. Yllättävän hauskaa puuhaa muuten; taisin jäädä koukkuun!

     Tästä se mumman oman "lelun" eli sotkuvyyhden teko alkaa!

   Sitten hyppäsin kyytiin. Lähdimme Norjaan Karasjoelle.

  Perillä suunnistimme ensin NAVin konttoriin eli Norjan KELAan hakemaan henkilönumeroitamme, jotka olimme tilanneet jo maaliskuussa. Ilman norjalaista henkilönumeroa ei voi avata tiliä  norjalaisessa pankissa.

  Tili piti avata siksi, että Karasjoen kunta, joka hoitaa Utsjoen, Porsangin ja Karasjoen kuntien yhteisen kirjastoauton maksuliikenteen, päätti tämän vuoden alussa, että kokouspalkkioita ja matkakulukorvauksia ei enää saa maksaa ulkomaisille tileille.

   NAVissa ystävällinen mies palveli meitä, sanoi että norjankieleni oli "kamalan hyvää". Olikohan se kohteliaisuus?

  Säästöpankissa meni huonommin. Olisi tarvittu norjalainen osoitekin.

  Toisessa pankissa sitä ei vaadittu, tilinavaus onnistui. Siinä pankissa ei ollut lainkaan käteistä rahaa, sitä saa sen sijaan nostaa paikallisessa osuuskaupassa sijaitsevasta asiamiespostista. Kätevää.

   Nyt ostoksille! Mukaani tarttui lempimargariiniamme, pussimajoneesia, juustoja... Ruskeaa vuohenjuustoa oli pakko ostaa kilon pala, oli niin omituinen hinnoittelu: puoli kiloa 51 kruunua, kilon klöntti 62 kruunua! Kassalla vaikutin varmaan oudolta, kun en ollut älytä, miten näppäillä VISAn tunnusluku - täkäläisissä kaupoissa näet korttiostokset kuitataan omakätisellä nimikirjoituksella.

  Sitten tietysti kirjastoon! Tuloomme oli varauduttu, pöytä oli todella koreana ja kahvi kuumana. Ja nyt sai puhua suomea, emäntänämme ollut  kirjastoautonhoitaja on suomenruotsalainen. Kielitaitoinen kuin mikä, puhuu englannit, saamet ja islannitkin.

Kotimatkalla pysähdyimme vielä Suomen puolella Kariganiemellä,mutta pian olin jo kotona tutkimassa, mitä kaikkea kirjastonhoitaja oli luettavakseni valinnut. Hyvin kiinnostavalla vaikuttaa, tarkemmin sitten aikanaan lukupäiväkirjassani.

Hieno päivä, yksi kesän aurinkoisimmista!

                                                           Karasjok

1.7. Heinäkuu alkoi Tittamari Marttisen parissa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, kun Eero Hepolinna panee tuulemaan.

Lopussa pieni Helsinki - opas. Hauska.

2.7.  "Katen sileän valkoisen paitapuseron hihat oli kääritty hyvin asiallisella tavalla." Nora Robertsin sepite KAUKAINEN UNELMA on klassinen esimerkki ei kovin asiapitoisesta  nyyhkyviihteestä. Ah, sitä väärinymmärryksen määrää pääparin välillä! Onnellinen loppu, tietenkin.

3.4.  Oli synkeä yö yö yö ... Ei, vaan synkkä ja  ankea kirja, Pirjo Hassisen VOIMANAISET, jonka henkilöt eivät ohjaa elämsä laivaa kapteenin varmalla kädellä, vaan ovat virran ja rooliensa vietävissä. Ja elämän aallot ne hurjina hurjina löi.  Luin kirjan kokonaan  vain siksi, että halusin tietää loppuratkaisun enkä viitsinyt luntata sitä.

4.7.  Kyllä ei voi kieltää, etteivätkö Tuomas Kyrön MIELENPAHOITTAJAN jorinat olisi herkullista luettavaa. Ja uskon (vaikken kuunnellutkaan), että jutut ovat olleet vieläkin nautittavampia, kun äänitaituri Antti Litja on lukenut niitä radiossa.

24.7.  Helsingin Kanneltieltä tuli kauniisti paketoitu kirja lahjaksi. Kiitos Taarna! Tiesit aivan oikein, että Niilo Aikion LIEKKEJÄ PAKOON kiinnostaa meitä molempia. Vietimmekin kaksi kivaa iltapuhdetta lukiessani - Isak ei oikein näe lukea pientä pränttiä - ääneen sukulaisten ja tuttavien muisteluksia evakkoajasta.  Isak oli silloin 8-vuotias ja muistaa itsekin evakkoreissusta jotakin. Kirjaan oli myös haastateltu silloisia alavieskalaisia.  Eräskin kertoi tarinan, kuinka Isakin isä oli tullut heiltä hevosta lainaamaan.

    Kuitenkin: Jos joku ei tiedä saamelaisista ja evakkoajasta mitään ja haluaa hankkia itselleen hyvän yleiskäsityksen ja perustiedot aiheesta, suosittelen Veli-Pekka Lehtolan kirjaa 'Saamelainen evakko'.

30.7.  Oivallista historiankirjoitusta ja paljon ansiokkaita analyysejä, mutta myös "mitämaksittelua" eli jossittelun ja hiustenhalkomisten yhteenpunomista näennäistieteelliseksi tekstiksi. Eric Hobsbawm käsittelee kirjassaan ÄÄRIMMÄISYYKSIEN AIKA  1900 - luvun historiaa, maailmantaloutta, politiikkaa, kulttuuria, tieteitä ja taiteita. Jokin aika sitten lukemani 'Suomen valtiovarainministeriön historia' oli parempi, loistokkaampi ja koukuttavampi teos! 

31.7.  Marja Orkoman  pirteästi kirjoitettu viihderomaani SYDÄNTEN SÄVYHUUHTELU kertoo keski-ikäisestä kampaajasta. Lajille epätyypillisesti loppu on avoin kuin TV-sarjan jaksoissa. Täytyykin tarkistaa, onko Orkoma julkaissut jatko-osan.

Saman päivän iltana: Aurora-nettikirjasto paljasti, että Orkoma on kirjoittanut 16 romaania, joista yhteensä viiden nimi  alkaa sanalla SYDÄNTEN. En nyt kyllä ainakaan heti kiirehdi niitä lainaamaan.

1.7. Heinäkuu alkoi Tittamari Marttisen parissa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, kun Eero Hepolinna panee tuulemaan.

Lopussa pieni Helsinki - opas. Hauska.

2.7.  "Katen sileän valkoisen paitapuseron hihat oli kääritty hyvin asiallisella tavalla." Nora Robertsin sepite KAUKAINEN UNELMA on klassinen esimerkki ei kovin asiapitoisesta  nyyhkyviihteestä. Ah, sitä väärinymmärryksen määrää pääparin välillä! Onnellinen loppu, tietenkin.

3.4.  Oli synkeä yö yö yö ... Ei, vaan synkkä ja  ankea kirja, Pirjo Hassisen VOIMANAISET, jonka henkilöt eivät ohjaa elämsä laivaa kapteenin varmalla kädellä, vaan ovat virran ja rooliensa vietävissä. Ja elämän aallot ne hurjina hurjina löi.  Luin kirjan kokonaan  vain siksi, että halusin tietää loppuratkaisun enkä viitsinyt luntata sitä.

4.7.  Kyllä ei voi kieltää, etteivätkö Tuomas Kyrön MIELENPAHOITTAJAN jorinat olisi herkullista luettavaa. Ja uskon (vaikken kuunnellutkaan), että jutut ovat olleet vieläkin nautittavampia, kun äänitaituri Antti Litja on lukenut niitä radiossa.

24.7.  Helsingin Kanneltieltä tuli kauniisti paketoitu kirja lahjaksi. Kiitos Taarna! Tiesit aivan oikein, että Niilo Aikion LIEKKEJÄ PAKOON kiinnostaa meitä molempia. Vietimmekin kaksi kivaa iltapuhdetta lukiessani - Isak ei oikein näe lukea pientä pränttiä - ääneen sukulaisten ja tuttavien muisteluksia evakkoajasta.  Isak oli silloin 8-vuotias ja muistaa itsekin evakkoreissusta jotakin. Kirjaan oli myös haastateltu silloisia alavieskalaisia.  Eräskin kertoi tarinan, kuinka Isakin isä oli tullut heiltä hevosta lainaamaan.

    Kuitenkin: Jos joku ei tiedä saamelaisista ja evakkoajasta mitään ja haluaa hankkia itselleen hyvän yleiskäsityksen ja perustiedot aiheesta, suosittelen Veli-Pekka Lehtolan kirjaa 'Saamelainen evakko'.

30.7.  Oivallista historiankirjoitusta ja paljon ansiokkaita analyysejä, mutta myös "mitämaksittelua" eli jossittelun ja hiustenhalkomisten yhteenpunomista näennäistieteelliseksi tekstiksi. Eric Hobsbawm käsittelee kirjassaan ÄÄRIMMÄISYYKSIEN AIKA  1900 - luvun historiaa, maailmantaloutta, politiikkaa, kulttuuria, tieteitä ja taiteita. Jokin aika sitten lukemani 'Suomen valtiovarainministeriön historia' oli parempi, loistokkaampi ja koukuttavampi teos! 

31.7.  Marja Orkoman  pirteästi kirjoitettu viihderomaani SYDÄNTEN SÄVYHUUHTELU kertoo keski-ikäisestä kampaajasta. Lajille epätyypillisesti loppu on avoin kuin TV-sarjan jaksoissa. Täytyykin tarkistaa, onko Orkoma julkaissut jatko-osan.

Saman päivän iltana: Aurora-nettikirjasto paljasti, että Orkoma on kirjoittanut 16 romaania, joista yhteensä viiden nimi  alkaa sanalla SYDÄNTEN. En nyt kyllä ainakaan heti kiirehdi niitä lainaamaan.

 Kesävieraat tulivat ja toivat tullessaan kesän lämpöisimmän yön ja kassikaupalla kirjoja.

 Tuolla ne vielä seisovat nurkassa. Oloni on kuin lottovoittajalla: iloinen, mutta vähän hämmentynyt, kun ei oikein osaa päättää, minkä nautinnon ensimmäiseksi valitsisi. Lajittelun suuren ilon? Kirjojen paikoilleen asettamisen riemun? Vai valitako yksi ja ryhtyä heti lukemaan?  Entä pitäisikö valita kiinnostavin vaiko jokin  niistä, jotka todennäköisesti lukemisen jälkeen lahjoitan kirjastolle? Oikeastaan yks hailee; tärkeintä on tieto, että kirjat eivät nyt kuitenkaan lopu minulta pitkään, pitkään aikaan.