. Maaliskuun ensimmäinen kirja, Matti Remeksen 'Sukellus', on vielä kesken, mutta ei poikkea - ainakaan edukseen - viime kuussa lukemastani saman tekijän 'Islantilaisesta syleilystä'. Tyylistä tekisi mieli sanoa: huonosti matkittua Rönkää.
4.3. Jos Nora Robertsin 'Kotisatama' olisi urheilusuoritus, niin voisin lainata legendaarisen selostajan sanoja "EIPÄ SIITÄ JÄÄNYT JÄLKIPOLVILLE PALJON KERTOMISTA". Ainekset hyvään suoritukseen olivat olemassa, mutta tulos jäikin varsin keskinkertaiseksi.
7.3. John Grisham on kirjoittanut hienon kirjan! 'Lapsuuden talo' ei ole ollenkaan tyypillistä Grishamia;enemminkin se tuo mieleen JOHN STEINBECKin, eikä ainoastaan aiheensa - Arkansasin puuvillaviljelijöiden elämä 50-luvun alussa - ansiosta.
-- Lisäksi olen parin viime viikon aikana lueskellut, enemmän tai vähemmän intensiivisesti, sekä Olof Thorellin että Hans Lindholmin kielioppikirjoja. Molempien opusten nimi on sama, 'Svensk grammatik'.
8.3. "Maailmassa ovat asiat sillä tavalla, että jos jollakulla on jotkin enemmän kuin on tollakulla,
sitä on heti liikaa. Tirlittanista olikin sanottu:
- Tuo tyttö on niin viisas, ettei hän taida olla ihan viisas.”
Oiva Paloheimon ’Tirlittan’ lumoaa yhä.
9.3. Hyvää lukemista piisaa yhä: Tilasin antikvariaatista Anu Kaipaisen mielestäni parhaan teoksen 'Magdalena ja maailman lapset'. Olin pitkään haikaillut uutta kappaletta varmaan jossakin muutossa kadottamani, kirjailijalta itseltään lahjaksisaamani omistustuskirjoituksella varustetun tilalle. Eikä kirja ollut menettänyt neljässäkymmenessä vuodessa mitään tenhostaan, pikemminkin päinvastoin.
10.3. Samassa paketissa kuin 'Magdaleena' tuli myös Kaija Nenosen ja Kirsti Topparin 'Helsingin vanhoja kortteleita 2'. Osa 1 on jo vuosia ollut suht. ahkerassa käytössä. Luin läpi hieman selaamalla; nyt tiedän mistä hakea, jos haluan vaikka tarkistaa SDP:n puoluetoimiston katunumeron tai tutkia tarkemmin "Kallion Kaivopuiston' eli Torkkelinmäen asemakaavaa.
12.3. Lainasin kirjastoautosta Anu Kaipaisen 'Kaarinan veriballadin', vaikka tiesin, että hänen 70-luvun jälkeen kirjoittamansa kirjat eivät ole makuuni. Ei tämäkään, sekava ja ylitaiteellinen.
14.3. Marko KIlven pollisijännäri 'Kadotetut' on hyvällä kielellä kirjoitettu ankea kertomus nykyajasta ja sen pahimmista ilmiöistä.
16.3. Eppu Nuotion 'Maksu' on puolen piirun verran optimistisempi. Tavallaan poliisiromaani tämäkin, vaikka päähenkilö Pii Marin on TV-toimittaja. Sujuvaa kerrontaa.
18.3. Olin kuullut ja lukenut mainintoja Terry Pratchettista ja hänen kilpikonnan selässä seilaavasta kiekkomaailmastaan, mutta vasta nyt uskaltauduin lainaamaan yhden hänen teoksistaan. Ei toki kiekkomaaimaa, vaan viime vuonna ilmestynyt opus VALTIO. Yllättävän hyvä kirja, yhdistelee faktaa ja fiktiota taitavasti.
19.3. TÄSSÄ MUUN LUKEMISEN VÄLILLÄ OLEN KAHLANNUT PAAVO KONOSEN TEOSTA "ESI-ISIEMME IMPILAHTI". Yhdestä valokuvasta löysin isänikin. Kirja kertoo sanoin ja kuvin Impilahden historian aikojen aamuhämäristä toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan asti. Mielenkiintoisimpina lukuina pidin kyläesittelyjä.
21.3. Olen lukenut Jukka Kemppistä ennenkin. "Uusi taivas, uusi maa" on Kemppistä parhaimmillaan. Lauseet usein monipolvisia, asiasta toiseen siirtyileviä. Outoa, että vaikka en ymmärrä läheskään aina Kemppisen ajatuksenjuoksua, hänen tektsinsä lukeminen jättää hyvän mielen.
24.3. Ennakko-odotukseni olivat suuret, kun tartuin hyvät arvostelut saaneeseen John Simonin Pekka Herlinin elämästä kertovaan kirjaan.Teksti oli kuitenkin pettymys. Miten niin värikkäästä henkilöstä kuin Herlin voi - silti kaiken kertoen - kirjoittaa niin, että teos on paikoitellen vain vaivoin tylsyysrajan yläpuolella? Toinen pettymys olivat valokuvat. Vaikea uskoa, ettei Herlinien perhealbumeista parempia olisi löytynyt. Ainoa poikkeus oli UPEA kansikuva. Siinä karismaattinen "KONEEN RUHTINAS" on kuin elokuvatähti James Dean konsanaan.
26.3. "NUORGAMIN ALKON TUHO JA MUUTAMA ERÄKERTOMUS" on kokoelma vinhan vinosta näkökulmasta kirjoitettuja juttuja. Väliin hersyvän hauskoja, lopulta kyllä kyllästyin anaaliasioiden runsauteen. Mikko-Pekka Heikkinen sekoittaa sumeilematta faktaa ja fiktiota.
27.3. Käteen tarttui kirjastossa lukematta jäänyt Eduard Uspenskin " Fedja-setä ja kutsumaton vieras". HAUSKA.
28.3. Elokuvaohjaajana paremmin tunnettu Lauri Törhönen on kirjoittanut hyvän ja herkän nuortenromaanin "Sello & Pallo" jalkapallopoika Mikaelista, joka isänsä hautajaisissa rakastuu urkuja soittavaan sellistityttöön.
29.3. Lisää nuortenkirjoja. (Kirjastoon oli tullut paljon uutuuksia.)
Joanna Nadin: "Haku päällä, Rachel Riley". Kirjoitettu Sue Townsendin HADRIANUS-tyyliin, mutta väliin väkinäisesti päkertäen. On kirjassa toki hykerryttäviäkin kohtia.
31.3. Melkein vuosikymmen sitten jossain TV:n kirjallisuusohjelmassa kummasteltiin sitä, että kirjojen sopeutumattomat päähenkilöt, rentut, olivat aina miehiä.
En meinannut pysyä tuolissani, kun kiljuin: ”Lukekaa nuortenkirjoja! Niistä löytyy punkkari-Saraa, tyttökodista karannutta Liisaa ja muita hulttiomaisesti käyttäytyviä, vaeltelevia sankarittaria”.
Uskomattoman tuottelias Tuija Lehtinen julkaisi viime vuonna neljännen Sara-kirjan, kahdeksan vuotta kolmannen osan jälkeen. ”MISSÄ OLET, SARA?” on kirjoitettu Saran siskopuolen, kymmentä vuotta Saraa nuoremman, näkökulmasta. Teksti ’pysyy kuosissaan’, vetelää ei ole missään ja aikuislukijankin mielenkiinnon taso pysyy korkeana.
Nuortenkirjojen taso on yleensä paljon korkeampi kuin ns. naisten viihderomaanien, tämä pätee myös Tuija Lehtiseen, joka kirjoittaa molempia. Vanhempi esimerkki on Anni Polva, jonka Tiina-sarja kyllä läsähti muutaman ensimmäisen Tiinan jälkeen.
Kommentit